Kuvausretki karhujen, kalasääskien ja järvitaimenien valtakuntaan
Konneveden kansallispuisto, Kapeenkosken virkistysalue, Hitonhauta, Karhunahdas tai Pyhähäkin kansallispuisto – paikka räätälöitävissä toiveen mukaan.
Sijainti: Keski-Suomi
Saatavilla kielillä: Suomi ja Englanti
Aika: 3 tuntia
8 henkilöä/tapahtuma
Kuvausretkellä pääset tutustumaan suomalaiseen kansallismaisemaan. Valokuvaaja tallentaa retken muistoksi, joka ei katoa. Valokuvissa myötäillään luonnonvaloa ja sen antamia mahdollisuuksia. Parhaat paikat unelmien kuville on etsitty jo valmiiksi. Istumme hetken nuotiotulilla, jossa nautimme kahvit kuvauksen lomassa. Tarjolla on perinteisiä suomalaisia eväsleipiä ja leppoisaa nuotiotunnelma.
Retken jälkeen osallistujat saavat kuvapaketin digitaalisena versiona. Se sisältää aitoja kuvia elämänmakuisessa ympäristössä. Kuvapaketin mukana tulee henkilökuvien lisäksi myös tunnelma – sekä maisemakuvat. Kuvapaketin koko on 20 kpl/ henkilö.
Varusteet retkelle määräytyvät vuodenajan mukaan. Talvella on mukaan varattava riittävästi lämmintä vaatetusta. Kesällä varusteiksi riittävät ulkoiluvarusteet sekä lenkkikengät.
Hinta: 145 e / henkilö Lapset 50 e
Kuvauspaketin voi kasvattaa videokuvauspaketilla, joka sisältää retkestä niin videota, kuin linnunsilminkin otettua kuvaa.
”Ajattele, jos ahtojäiden jykevän soiton voisi tallentaa musiikiksi. Millainen voima syntyykään jään liikkeestä. Yksi päivä voi koostua ihmeellisistä hetkistä, jos elämää oikein silmin katsotaan. Metsän hiljaisuuden rikkoo puron villi solina tai tuulen humina puiden latvoissa. Keväisin pajunkissojen turkkia silittäessä voi melkein kuulla niiden hyrinän. Ajattele, jos jokainen pajunkissa osaisi kehrätä. Silloin tyytyväinen hyrinä täyttäisi maailman.”
Kuvaajasi Ilona
Kapeenkoski
Kapeenkoskella, kirkottomassa erämaassa on pidetty jumalanpalveluksia jo 1500-luvulta saakka. Taivas on varmasti rakoillut silloinkin väen yllä.
Entisajan jumalanpalvelusten muistoksi on pystytetty Honkaristi. Täällä kauneudessa vihittäviä varten on maahan asetettu polvistumiskivi. Vihkiparin suojana on tarinan mukaan käytetty taivaansinistä hääkatosta, joka on toiminut varataivaana. Kapeenkosken lisäksi alueella virtaa Makasiinikoski, Luijankoski sekä Käärmekoski.
Hiljaisuudessa saattaa nähdä saukon, liito-oravan, ilveksen, hirven tai valkohäntäpeuran. Vesilinnut kokoontuvat täällä. Pinnan alla uivat harjukset ja jopa järvitaimen lisääntyy täällä. Kävellessä tulipaikalta kohti Myllytupaa voi nähdä lehtokuusaman, mustakonnamarjan, lehto-orvokin tai rantakukan.
Konneveden kansallispuisto
Etelä- Konnevedellä tulijaa vastaanottaa järvien kauneus ja saarien rykelmä. Pystysuorien kallioseinämien lomassa tuntee olonsa pieneksi suuren luonnon keskellä. Järvi on syvä ja niin kirkas, että voit siellä nähdä villin järvitaimenen kodin. Kiivetessäsi korkealle olet siellä, missä kalasääsket lentävät.
Hitonhauta on Äänekosken läheisyydessä oleva luonnonsuojelualue. Kesällä sen putoukset virtaavat vapaana, mutta silti siellä on ikuinen lumi – Hitonhauta. Ainakin lumi on rotkon pohjalla sulamattomana pitkälle kesään saakka. Tarina kertoo Hitto-nimisestä menninkäisestä, joka säikäytteli varsinkin pieniä tyttöjä rotkon pohjalla. Uskoitko- tietenkin. Kallioita katsellessa tarkkaan on niissä menninkäisen kivettyneet kasvot.
Hitonhauta ei ole se kaikkein helppo kulkuisin – se on tehty seikkailijoille.
Uskomaton tunne hiipii rotkon pohjalla. Jääpatsaisen peittämät kalliot ovat lumoavat, vaikka aurinko oli sulattanut ympäröivät metsät paikoitellen. Niinpä on aika kertoa tarina jälleen kerran Hitto – menninkäisestä. Onneksi olemme jo isoja tyttöjä ja uskallamme kuulla tarinan.
Rotkon pohjalta valoon nousu on yhtä haastava, kuin sinne laskeutuminenkin.
Joinakin päivinä maisema on niin kaunis, ettei uskalla sanoa sanaakaan – narahteleva lumi on ainoa ääni, joka täyttää hiljaisen metsän.
Karhunahdas
Tarina kertoo Karhunahtaan saaneen nimensä karhun jouduttua rotkoon. Pystyyn nousevat kallioseinät vahvistavat tarinan voimaa. Karhunpolku kiertää rotkon pohjalla lepäävän järven ympäri. Sen vesi on niin tummaa, että voit miltei nähdä peilikuvan sen pinnalta.
Luonnonsuojelualueen naavaiset puut ja pehmeät sammaleet ohjaavat retkeilijää maastoon piiloutuvassa satumetsässä. Ryöppyävä koski yllättää keskellä metsää. Sen yli pääsee juuri ja juuri kuivin jaloin – punaisilla kumisaappailla ylitys on huomattavasti helpompaa.
Ennen täällä samaisen järven rannalla jauhettiin viljaa jauhoiksi. Myllyn kivet ovat yhä kertomassa omaa tarinaansa. Pienen myllytuvan pärekatto on jo luovuttanut, ja rakennus on sympaattisesti kallellaan. Vanha sammalkattoinen rakennus näyttää hurmaavalle, kutsuvalle koko komeudessaan. Saunalta ylös kävellessä hämärtää. On aika tehdä tulet laavulle ja keittää pannukahvit. Kipunoiden kohotessa kohti taivasta voi miltei matkata ajassa taaksepäin.
Pyhä-Häkin kansallispuisto
Pyhä-Häkin kansallispuistossa risteileviä polkuja pitkin pääsee lähilaavulle tai pitkälle patikoinnille. Ikiaikainen aarniometsä ympäröi valloittavuudellaan. Kuulet kyllä tuulen kuiskeen, vaikket sitä kuuntelisikaan. Näissä metsissä syntyneet tarinat elävät aina. Täällä keski-ikä on 250 vuotta – ajattele, niin kauan puut ovat seisseet vakaasti pystyssä juuret maassa.
Männyn tunnistaa ylittäneen vakuuttavan 200-vuoden iän kilpikaarnan perusteella. Paksua kilpikaarnaa on kosketettava – se suojaa puita palolta ja vahingoittumiselta. Joku onnellinen on nähnyt tai oikeammin kuullut sinipyrstön riemukkaan soinnin. Tämä kappale metsää ja suota on varattu etupäässä siivekkäille. Vain ani harvoin hirvi tai karhu eksyy näille maille.
Metsä antaa suojan monelle ja meille mahdollisuuden halata puuta, joka taivasta kohti kurkottaa. Laavulla palaa usein tuli jo ennen meitä, joku on käynyt juuri tai tulee kohta. Nuotiokahvit ja korppupulla – ne nautitaan tulen lämmittäessä punaisia poskia. Välillä luulee kuulevansa metsästä rasahduksen- ja pian huomaa sen olleen lumikuorma, jota puiden oksat eivät jaksaneet enää kannatella.
Pikkujoulukuvausretki
Se tunne, kun nostat kasvot kohti niitä vastaan puhaltavaa talvituulta, on jotain unohtumatonta. Sama tunne valtaa nuotion kipinöiden kohotessa taivaalle ja lempeän tulen lämmittäessä retkeilijää. Villasukat auttavat pysymään lämpimänä, ja rukkaset taltuttavat paukkuvan pakkasen.
Eväskorista kaivetaan maailman parasta mustikkapiirakkaa. Sen reseptiä on terästetty vaniljakastikkeella ja kanelilla. Pikkujouluja varten ei kannata tehdä pientä piirakkaa vaan kokonainen pellillinen. Se uppoaa varmasti nuotiotulilla lämmitellessä. Pikkujoulut keskellä metsää eivät unohdu huomenna eikä vielä ylihuomennakaan.
Vinkit metsäretkelle
Kerro salaisuuksia ystävälle hiljaa supatellen. Metsän eläimet säikkyvät äänekästä kuiskuttelua.
Pue päälle lämmintä. Villapaidan alle on hyvä kääriytyä. Talja pitää retkeilijän peput lämpiminä.
Ihastele ilmassa leijailevia lehtiä ja ohi liitäviä perhosia.
Käytä punaisia kumisaappaita. Ne toimivat parhaiten kuralammikkoon hyppäämisessä.
Sitaise päähän metsänkeijun seppele. Siihen löytyy tarvikkeet luonnosta. Saniainen, sammal, ruskalehdet ja koristeomenat muodostavat kauneimman seppelejoukon.
Jos retkiväsymys iskee voi kaverin olkapäähän nojata – se auttaa.
Älä unohda olla ihmeellinen!
Kahvi sammalmetsässä maistuu paremmalle, kuin missään muualla.
On olemassa ballerinoja, jotka sirosti nousevat tahdissa Joutsenlammen. On olemassa myös ballerinoja, jotka nousevat tanssiin – vaikka kumisaappaissa